Porissa Nortamo oli Satakunnan Kirjallisen kerho jäsen. Vuonna 1923 käydessään Raumalla, hän tapasi sanomalehti Länsi-Suomen toimittajan. Syntyi seuraava keskustelu:
- Hyvää päivää, tohtori on tullut kotikaupunkia katsomaan. Tulee välillä ikävä, tietysti.
- Päiviä vaan, Niinpä niin. Pitäähän käydä joskus katsomassa, ettei unohdu. Olen virka-asioilla vaan, lyhyellä käynnillä.
- Mitä tohtori tuumii nyt tästä uudesta Raumasta ?
- Kovin muuttuu, jos pikkuisenkin on poissa. Hauskan näköisiä rakennuksia on noussut torin syrjäänkin. 'Mutt kyll Naulmäki se se viäläkki on kon kaupunkki puke. Se o jottai se', pisti kirjailijavanhus oikein aitoon raumalaistyyliin.
- No on teillä siellä Porissa oikein oma kirjallinen kerhokin.
- On meillä ns. Satakunnan Kirjallinen kerho, jonka tarkoituksena on kirjallisen toiminnan elvyttäminen maakunnassamme. Luemme omia töitämme ja korehtuureja. Lystiä meillä aina on kerhossamme. Mutta nyt pitää mennä ostamaan piletti, ettei toogi jätä.
Kun piletti oli ostettu, sanoi Nortamo: Teidän pitäisi saada oma haaraosasto tästä kerhostamme sinne Raumalle. Olen asian lämmin kannattaja.
Nortamo astui junaan. Juna vihelsi ja lähti ja vaunusillalla seisoi kauan turkeissa ystävämme Anundilan Kalkke, katsellen, miten Rauman kaupunkikirkon tornin piirteet heijastuivat keväistä taivasta vasten. ( nimim. Eero )

Seitsemän vuotta kului ja Rauma sai oman kirjallisen "haaraosaston", Nortamo-Seoran